UUTISET


Takaisin yleiskatsaukseen

01.11.2019

BLOGI 09: Snadina skidinä Kökkelissä. Lauantaisauna

Lauantaisauna

Lapsuuteni viikonloput olivat hyvin erilaisia verrattuna tähän päivään. Tuolloin lauantai oli vielä työpäivä. Isäni. joka oli Alkossa töissä, tuli lauantaisin kotiin iltapäivällä ja siitä alkoi viikonloppu. Monet kauklahtelaiset kävivät saunomassa lasitehtaan saunassa Espoonjoen rannassa puusillan vieressä. Lasitehtaan työväenasunnoissa ei ollut saunoja. Uralin, Lehtimäen, maito- ja piimävaunujen asukkaat saunoivat tehtaan saunassa aina 1950-luvun lopulle asti.

Omat saunat tulivat rintamamiestalojen myötä, aluksi alkolaisille ja myöhemmin myös lasitehtaalaisille Lasilaaksoon tai Mankkiin niin kuin me meidän lapsuudessamme aluetta kutsuimme. Meidän talomme kellariin rakennettiin heti sauna ja se on käytössää pääpiirteittäin samanlaisena tänä päivänäkin. Sauna oli yksi kokonaisuus eli erillistä pesuhuonetta ei ollut. Peränurkassa oli pata kuumaa vettä varten. Se toimi myös pyykkipatana. Sen vieressä oli kertalämmitteinen peltinen kiuas. Myöhemmin se korvattiin muuratulla kiukaalla. Kiukaan vieressä oli iso puinen tynnyri kylmää vettä varten. Meillä tynnyri oli alun perin viinitynnyri, sillä olihan isä Alkossa töissä. Suihku tuli meille vasta 1960-luvulla. Lauteet olivat kolmessa tasossa ja lisäksi oli peseytymistä ja istumista varten pitkähkö penkki. Saunatilaa oli noin kahdeksan neliötä. Saunan ulkopuolella oli pieni eteinen, jossa oli penkki.

Åminnenmäki on täynnä lähteitä. Ennen kuin saimme kaivon rakennettua, niin vesi oli haettava talvisin vesikelkalla ja kesällä kärryillä lähteestä, joka sijaitsi Kurtinmäenkujalla lähellä Koikorvenpolkua. Sieltä esim. Lehtimäen asukkaat hakivat käyttövetensä vielä 1960-luvulla. Nissinen peitti lähteen joskus 1990-luvulla, koska sitä pidettiin vaarallisena pienille lapsille ja taisi se olla muutenkin jo aika sotkettu. Omasta kaivosta vesi kannettiin ämpärillä sisään aina 1950-luvun puoleenväliin asti. Tuolloin saimme paitsi keskuslämmityksen niin myös vesijohdon sisälle. Aluksi vesi pumpattiin käsipelillä kaivosta ja tietenkin käytössä oli vain kylmä vesi. Vasta 1960-luvun puolivälissä saimme lämmintä vettä varaavan keskuslämmityskattilan. Keskuslämmityspannussa poltettiin koksia ja antrasiittia. Halpaa ja tehokasta, mutta työlästä ja sotkuista eikä todellakaan ympäristöystävällistä.

Lapsuudessani joka talossa oli uuneja ja helloja sekä puilla lämpiäviä saunoja. Aika moni osti polttopuunsa Halosen halkotarhasta, joka sijaitsi nykyisen Lumenen ja rautatien välissä. Me poltimme Alkon puulaatikoita, joita isä toi kuorma-autolla lavallisen useamman kerran vuodessa. Vielä 1950-luvulla ulkolaiset juomat oli pakattu kertakäyttöisiin puulaatikoihin. Laatikoiden puuaines oli kevyttä ja helposti lastenkin pilkottavissa. Vieläkin muistan erityisesti kauniit viskilaatikot, joissa oli kauniit viskimerkkien kuvat. Mieleen ovat jääneet erityisesti Johnny Walker, Cutty Sark, Black and White ja Ballantine’s viskit. Viinilaatikoista löysimme viinipullojen kapseleita, joista sai onkiin hyvin lyijypainot. Poltimme saunassa myös vanhojen viinitynnyreiden lautoja. Tammipuu oli aika energiatehokasta.

Saunan lämmittäminen aloitettiin heti kun isä oli tullut kotiin, sillä lämmittämiseen kului reippaat kaksi tuntia aikaa. Ennen saunaa kahviteltiin ja kuunneltiin radiosta lauantain toivotut levyt. Ohjelma kesti tunnin, aluksi tuli puolituntia klassista ja vakavampaa musiikkia ja toinen puolisko oli sitten pääosin iskelmämusiikkia. Yleensä meillä miesväki meni ensin saunaan. Isän ja veljeni lisäksi muutakin porukkaa oli saunomassa. Isäni serkku Risto asui meillä opiskeluaikansa ja kuului tietysti saunaporukkaan, mutta lisäksi oli naapureita ja sukulaisia sekä yläkerran vuokralaisia. Parhaimmillaan saunojia oli toistakymmentä. Sauna oli vain kerran viikossa eikä suihkumahdollisuutta ollut. Hygieniaolosuhteet eivät olleet optimaalisia, mutta puhtaita silti oltiin.

Vähän ennen saunaan menoa heitettiin häkälöylyt ja varmistettiin ettei saunassa ollut häkää. Sitten alkoi löylyn heitto. Faija tykkäsi kovista löylyistä, joten aluksi heitettiin löylyä niin että korvia kirveli. Sen jälkeen vähän huljauteltiin ja käytiin haukkaamassa happea. Tämän jälkeen löylyteltiin keveämmin. Tässä vaiheessa faija alkoi lauleskella ja lausua runoja sekä kertoa tarinoita. Siellä kuulin juttuja sodasta, mutta faija kertoili myös lukemistaan seikkailukirjoista. Robinson Crusoe ja Jack Londonin kirjat tulivat tutuiksi jo ennen kuin osasin lukeakaan. Myös kipinän historiaan sain saunassa. Faija oli voittanut sodan aikana historiakirjoja nyrkkeilykilpailuissa ja ahkerasti ne myös lukenut. Antiikin sankarit ja voimamiehet urotekoineen tulivat siten tutuiksi.

Luulen, että monessa muussakin perheessä faijat kertoilivat juttuja saunassa ja lauleskelivat sota-ajan lauluja. Tuskin kovinkaan moni kuitenkaan lausui runoja. Faijan suosikki oli Lauri Viidan Betonimylläri. Luulen, että olen oppinut runoja faijalta enemmän kuin koulussa. Ainakin ne jäivät paremmin mieleen. Monissa perheissä jutut saivat vauhtia lauantaipullosta, mutta meillä faija oli raivoraitis. Muistan nähneeni ensimmäistä kertaa viinapullon kotona keittiön kaapissa joskus 1950-luvun puolivälissä. Siellä oli pari pulloa Koskenkorvaa varattuna putkimiehelle, joka veti meille vesijohdot ja keskuslämmitykseen tarvittavat patterit ja putket.

Miesten jälkeen saunaan menivät naiset. Jos mummo oli käymässä, niin hän kävi vähän ennen äitiä ja siskoani. Naiset pesivät yleensä saunassa lisäksi vielä ”pikkupyykkiä”. Varsinaiset pyykkipäivät olivat sitten ihan oma juttunsa. Saunan jälkeen istuttiin keittiössä ja juotiin saunakahvit. Hyvin usein saunailtoina meillä oli vieraita naapurista tai sukulaisia ja aina pelattiin marjapussia. Me veljeni kanssa olimme pelaajien takapiruina ja opimme aika hyvin pelin jujut, vaikka emme tietenkään silloin saaneet osallistua itse peliin. Mummokin osallistui silloin tällöin peliin ja äidin tädit suorastaan rakastivat marjapussia. Pelin tuoksinassa tupakkia kului. Meidän perheessämme ei ollut tupakoitsijoita, mutta vieraat polttivat ihan vapaasti. Mummo oli töissä Suomen Tupakassa ja sai ilmeisesti jonkin verran ”työsuhdetupakoita”, vaikkei itse polttanutkaan. Mieleeni on jäänyt vahvasti muisto naapurissa asuneesta Andersinin Martasta, kun hän poltti Sevilla-merkkisiä ruskeita savukkeita. Savukkeen pää hehkui jotenkin eksoottisen punaisena.

Jostain syystä nuo lapsuuteni saunaillat ovat jääneet muistoihini erityisen mukavina. Niissä oli sellaista yhteisöllisyyttä, jota nykyään harvoin saa kokea. Hyvin nukutun yön jälkeen oli mukava sunnuntaiaamuna kömpiä isän ja äidin väliin sänkyyn hetkeksi ennen aamukahvia.

Kuva 1. Vaalea rakennus oli lasitehtaan sauna vuonna 1946. Tehdas paloi keväällä ja uutta tehdasta rakennettiin kesällä. (EKM)

Kuva 2. Meidän saunamme padalle on löytynyt uusiokäyttö

 Ssk-010_kuvaliite-JPG.jpg


Takaisin yleiskatsaukseen


MobilePay-jäsenmaksu2020.kuva
MobilePay-jäsenmaksu2020.kuva
Ihohoitola Ilona
Ihohoitola Ilona
Kehystämö-Taiteilija Alpo Vanninen
Kehystämö-Taiteilija Alpo Vanninen
EDEN SALONKI
EDEN SALONKI
Valgieloitsu
Valgieloitsu
Parturi-kampaamo Mia Fagerström
Parturi-kampaamo Mia Fagerström
Kartanon Kyläkirppis
Kartanon Kyläkirppis
Sisustusliike Uniikkitehdas
Sisustusliike Uniikkitehdas
Kauklahden eläkkeensaajat
Kauklahden eläkkeensaajat
Alepa Kauklahti
Alepa Kauklahti
Kauklahden Kukka
Kauklahden Kukka
Kauklahden Kappeli
Kauklahden Kappeli
Balance koirien hyvinvointi palvelut
Balance koirien hyvinvointi palvelut
AAnandamaya Yoga and Wellness Studio
AAnandamaya Yoga and Wellness Studio
LUVN Kauklahden Elä ja asu -seniorikeskus
LUVN Kauklahden Elä ja asu -seniorikeskus

 päivitetty 050324